Tarvitseeko koiran turhautua kuvauksissa?

Heti ensimmäiseksi vahva suositus Koiran stressi- ja kipu -koulutuspäiville. Ajattelen, että jokaisen koirien kanssa työskentelevän olisi hyvä osallistua ainakin tälle luennolle, voidakseen oppia uutta tai syventää osaamista. Koen koirien eleiden tunnistamisen ja ymmärtämisen hyvin tärkeäksi, jotta voin oikeasti tehdä kuvia, joissa koirat vaikuttavat hyvinvoivilta ja rennoilta.

Luentopäivästä inspiroituneena pohdin koiran alkavaa turhautumista ja tunnistin oman koiran suhteen tätä koskien uusia seikkoja. Pohdin aihetta ja oivalluksiani tässä tekstissä, valokuvaajan näkökulmasta. Jokaista kulmaa ja seikkaa näin laajasta aiheesta en pysty sisällyttämään samaan tekstiin, joten suosittelen aiheesta kiinnostuneita perehtymään tähän omatoimisesti lisää.

Sen verran pohjustan, että koira ja koiran kokemus on aina kokonaisuus. Yksittäisen eleen lisäksi kannattaa katsoa myös koiran muuta olemusta, eikä yksi kuva välttämättä kerro koko totuutta. Koiran ilme ja olemus on kuitenkin totuus siitä kuvatusta sekunnin murto-osasta, sillä koirat eivät esitä muuta, kuin mitä ovat. On eri asia, haluammeko nähdä koiran ja tunnistaa koiran voinnista tai tunnetilasta kertovat eleet. 

Mitä on turhautuminen?

Turhautuminen on koiran tunnetila, joka syntyy esimerkiksi silloin kun koira tavoittelee jotakin, mitä ei saavuta riittävän nopeasti tai ei voi saavuttaa ollenkaan. Kuvaustilanteessa tämä voi olla esimerkiksi koiran näkökulmasta liian pitkä palkkion viive. 

Koira kokee turhautumista myös silloin, jos se ei pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeita (etsiminen, vapaana liikkuminen, pureminen, repiminen, kaivaminen jne). Lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen on koiran hyvinvoinnin perusta.

Mistä turhautumisen tunnistaa?

Koiran olemuksesta voi tulla ihmiselle sellainen vaikutelma, ettei koiraa kiinnosta tai ettei se jaksa keskittyä. Koira voi olla edelleen fokusoitunut ihmiseen, vaikka alkaisikin turhautua. Alkavan turhauman yksi merkki on koiran suun aukeaminen. Tästä voi koirasta riippuen seurata esimerkiksi äänen käyttöä (vinkuminen, haukkuminen). Haluan nyt tässä yhteydessä keskittyä alkavan turhauman huomaamiseen, ennen kuin koira ilmoittaa turhautumisesta voimakkaammin.

Alla olevissa kuvissa on oma koirani. Tehtävän anto molemmissa kuvissa oli sama, istua paikallaan. Ensimmäisessä kuvassa koirallani on hyvä olla, se on suuntautunut kameraa kohti, korvat ovat höröllä ja silmät rennot, suu on kiinni. Muutama sekunti ennen tätä kuvaa, koira nielaisi namin.

Toisessa kuvassa koiran näkökulmasta seuraava makupala olisi jo pitänyt saada. Tässä on ehditty ohittaa suun aukeaminen ja korvien heilautus, kuva on alkavasta haukahduksesta.

Kolmannessa kuvassa on siirrytty eri kukkapuskalle. Tehtävän antona jälleen istuminen. Tässä vaiheessa koiraa todennäköisesti jo vähän väsytti ja se olisi tarvinnut palkkion aiemmin. Tässä näkyy kuitenkin suun aukeaminen hyvin, joka voi olla osin myös namin odottamista. Korvat ovat hieman kääntyneet sivulle, mutta suupieliä ei näe kunnolla, joten osaa sanoa olivatko ne rennot vai hieman kireät.

Miten välttää turhautuman kokeminen?

Hyvä kysymys! Kuvaustilanteessa sopivalla ympäristöllä ja riittävillä palkkioilla on iso merkitys. Näiden pohtiminen konkreettisesti, onkin suorastaan koirakohtaista. Jos ympäristössä on hyvin paljon koiraa kiinnostavia hajuja, voimme antaa sen haistella rauhassa. Useimmat koirat nauttivat hajujen maailmaan uppoutumisesta ja kuvauksissani tälle on kyllä aikaa.

Koiraa ohjatessa voimme kunkin koirayksilön kohdalla huolehtia siitä, että tehtävä on riittävän helppo ja tuttu koiralle. Omistaja voi olla koiran lähellä ja palkkioissa ei tarvitse säästellä. Kuvaustilanteen ei tarvitse olla paikallaanoloharjoitus tai suorituskestävyyden äärimmilleen kokeilu. On aivan ok, vaikka antaisit koirallesi makupalan joka toinen sekunti. Jos tiheä makupalojen nieleminen saa koirasi kokemaan mielihyvää, voiko se olla kovin väärin?

Teen mielelläni tiivistä yhteistyötä koiran oman ihmisen kanssa, jotta saamme kuvaustilanteesta mahdollisimman onnistuneen myös koiran näkökulmasta.

Mitä jos koira turhautuu?

Tunnista ja tunnusta se - näin totean itselleni uutta opetellessa. Koiran eleiden tunnistaminen ja tunnustaminen vaativat usein sen, että sivuutamme oman halumme hetkeksi syrjään. Samalla se avaa kiinnostavan ikkunan toisen kokemukseen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa koiran kokemukseen.

Jos koira alkaa vaikuttaa kuvaustilanteessa turhautuneelta, voimme ottaa aikalisän. Koira saa pitää tauon ja voimme pohtia sillä välin seuraavaa siirtoa. Koiran tauon ei tarvitse olla passiivinen, vaan koiralle voidaan tarjota mieleistä koiramaista tekemistä; ruuan etsimistä tai vapaana liikkumista.

Otsikon melkein raflaava "Tarvitseeko koiran turhautua kuvauksissa?". Haluan sanoa että ei, mutta joudun tunnustamaan, että joskus koirat joutuvat turhautumaan. Uskon kuitenkin turhautumisen olevan hyvin usein vältettävissä, kun huomioimme koiran yksilölliset piirteet ja tarpeet koko kuvaustilanteen ajan. Ja mitä paremmin opin tunnistamaan erilaisten koirien ilmeitä ja eleitä, sen varhaisemmassa vaiheessa voin muuttaa kuvaustilannetta koiralle mieluisammaksi.

Kuvauksessani yksi tavoite on mieluisan kokemuksen tarjoaminen koiralle. Kuvaus voi olla koiralle hetki lajityypillistä tekemistä, valinnan vapautta ja mielihyvän kokemuksia, josta tuotetaan kuvia. Tämän yhden luentopäivän pohjalta olen tarkastellut omaa toimintaani laajemmin ja suunnitellut muutamia muutoksia käytäntöön, jotta voin toimia vielä huolellisemmin arvojeni mukaan.

Haluan voida omalta osaltani vaikuttaa siihen, miten ja millaisina me näemme koirat. Olen pohtinut sitä, mitä me ihmiset pidämme normaalina tai tavoiteltavana. Vaikka koiran tunnetila vaihtelisi kuvauksen aikana, on valokuvaajan päätös valita julkaistavat kuvat. Näkyykö kuvissa hyvinvoivalta ja rennolta vaikuttava koira vai jotain muuta ja miksi? 

Näen koirat perheenjäseninä ja koiran tunnetilan ja kokemuksen ymmärtäminen ovat minulle suurimpia kiinnostuksen kohteita. Koenkin eläinalan täydennyskoulutukset suorastaan velvollisuudeksi, jotta voin kehittyä valokuvaustyössäni monipuolisesti ja tuottaa asiakkailleni koiralähtöisempiä kuvauspalveluita.